Kuuntelin eilen läpi XS:n levyn. Eipä oikeestaan sytyttänyt. Levy tuli kyllä läpi kuunneltua ja joku biisi taisi tulla uusiksikin pistettyä. Tollasta peruspoppiahan toi oli, eikä siinä mitään erikoista ollut, mikä ois mun fiiliksiä nousemaan niin, et oisin innostunu. Tosiaan toi Mustat Helmet biisi kyllä repeatettiin, koska jäin kuuntelemaan sanoja. No eihän tuossakaan nyt mitään erikoista, omien fiilisten takia vaan kuuntelin.

Nyt sitten taas eksyin jostakin syystä TAP bändin levyä kuuntelemaan. Musavideo, mikä on Voice Tv:lläkin pyörinyt, (en muista niemä nyt) niin ei ole ainakaan mua ytyttäny. Joku kolmisen vuotta sitten kuuntelin lähes aainoastaan tätä Tampere-genreä, mutta nyt vähentyny aika paljolti. Lähinnä toi Negative on enää sellanen mitä tulee enemmän kuunneltua. Näin nopeasti kuunneltuna mielenkiintoisia sanoituksia kyllä löytyy, jokseenkin aika tavallisia, mutta enivei. Mustavalkoinen, levyn neljäs biisi, on jotenkin "kummallista" hempeilyä. En oikein tiedä tykkäänkö, vai inhoanko, mutta jotenkin kuitenkin tämän voisi kuunnella vaikka uudestaan.

Välillä tuntuu, että laulajan ääni hukkuu musiikkiin, välillä taas, että eihän tuo ole lähelläkään hukkumista. Omasta mielestä vähän tasapainoisuutta kaipais laulu. Jokaista biisiä en nyt edes jaksa kuunnella, ehkä joskus toiste, jos sellainen fiilis on, mutta nyt jääköön tähän. Ja lopetettakoon positiivisiin sanoihin tämä. Sinä sait jo kaiken, levyn lopetusraita on niin musiikillisesti kuin sanoituksellisestikin hieno biisi.

Noniin, bloggauksen nimi tulee Pinkin kyseisestä biisistä, jota juurikin kuuntelen. Pink on yksi niitä artisteja, joita arvostan suunnattomasti. Siinä on naisella asenteen lisäki ääni ja ulkonäkö kohdallaan.

Voisin kuitenkin nyt kertoa Negativesta. Negative veti perjantaina Jyväskylän Gigglingissä parhaan keikan, mitä niiltä olen nähnyt koskaan. (Negativen keikkoja on tullu nähtyä ehkä 7 kappaletta vuosien varrella.) Itse en kuitenkaan ollut keika fiiliksessä kovinkaan mukana, ja syy löytyy, kun katsoo oikeaa jalkaani, joka nyt on kipsattuna. Jalka tosin oli vasta juuri murtunut, eikä sitä missään lääkärissä oltu käytetty, kun keikalle tulin, siellä sitten seisoskelin yhdellä jalalla ja pidättelin itkua, koska sattui niin suunnattomasti.  Pojat kuitenkin vetivät todella hienon setin, jossa biisit taisivat olla perusvalinta, mutta tykkäsin. Jealous Skyta jäin kyllä ihmetyksikseni kaipaamaan. Kameraa kyseisällä keikalla minulla ei ollut mukana, koska oli tarkotus olla viihteellä, mutta laitan tähän vanhoja ottamiani Negative kuvia.

Elikkä voisin tähän aluks postailla jotain minusta. Olen tosiaan 18-vuotias tyttö ja olen Keski-Suomesta. Olen iloinen ja energinen ja bloggaillut jo vuoden päiviä eri blogeja. Tällä hetkellä tämän lisäksi minulla on runoblogi ja elämäblogi, jotka voi mahollisesti saaha tietoonsa jos kiinnostaa. ;)

Täällä kuitenkin kirjottelen mun mielipiteitä musiikista ja laittelen keikkakuvia, joita oon vuosien varrella ottanu. Nyt mun kuvaaminen on harmi kyllä, vähän jäissä ollut. Mulle saa, ja on toivottavaa, laittaa kommentteja. Kommentteihin voi myös laittaa bloggausideoita ja toiveita.

Näillä mennään!