Kuuntelin eilen läpi XS:n levyn. Eipä oikeestaan sytyttänyt. Levy tuli kyllä läpi kuunneltua ja joku biisi taisi tulla uusiksikin pistettyä. Tollasta peruspoppiahan toi oli, eikä siinä mitään erikoista ollut, mikä ois mun fiiliksiä nousemaan niin, et oisin innostunu. Tosiaan toi Mustat Helmet biisi kyllä repeatettiin, koska jäin kuuntelemaan sanoja. No eihän tuossakaan nyt mitään erikoista, omien fiilisten takia vaan kuuntelin.

Nyt sitten taas eksyin jostakin syystä TAP bändin levyä kuuntelemaan. Musavideo, mikä on Voice Tv:lläkin pyörinyt, (en muista niemä nyt) niin ei ole ainakaan mua ytyttäny. Joku kolmisen vuotta sitten kuuntelin lähes aainoastaan tätä Tampere-genreä, mutta nyt vähentyny aika paljolti. Lähinnä toi Negative on enää sellanen mitä tulee enemmän kuunneltua. Näin nopeasti kuunneltuna mielenkiintoisia sanoituksia kyllä löytyy, jokseenkin aika tavallisia, mutta enivei. Mustavalkoinen, levyn neljäs biisi, on jotenkin "kummallista" hempeilyä. En oikein tiedä tykkäänkö, vai inhoanko, mutta jotenkin kuitenkin tämän voisi kuunnella vaikka uudestaan.

Välillä tuntuu, että laulajan ääni hukkuu musiikkiin, välillä taas, että eihän tuo ole lähelläkään hukkumista. Omasta mielestä vähän tasapainoisuutta kaipais laulu. Jokaista biisiä en nyt edes jaksa kuunnella, ehkä joskus toiste, jos sellainen fiilis on, mutta nyt jääköön tähän. Ja lopetettakoon positiivisiin sanoihin tämä. Sinä sait jo kaiken, levyn lopetusraita on niin musiikillisesti kuin sanoituksellisestikin hieno biisi.